Kelan kuntoutuksessa
- Minna Piippo
- Jul 1
- 2 min read
Viime kesänä sain työterveydestä vinkkiä, että kannattaa hakea Kelan kuntoutukseen. Ikäni toimistotyötä tehneenä kaularanka oli jo oireillut pahemman kerran ja hermokipu heijastuu käteen. Onneksi kipu ei ole jatkuvaa. Jonkin aikaa pähkäilin ja niinhän minä pistin hakemuksen TULES -kurssille (tuki- ja liikuntaelin) Kyyhkylän kartanoon Mikkeliin.
Sain paikan ja takana on nyt kaksi viikon jaksoa - ensimmäinen tammikuulla ja toinen toukokuulla tänä vuonna. Tätä kirjoitan nyt Kyyhkylän hotellihuoneessa. On viimeinen ilta kolmannella jaksolla kuntoutuksessa. Huomenna loppurutistus ja sitten kotimatkalle.
Huoneessani on ranskalainen parveke. Tänään on ollut miellyttävä kesäpäivä - lämmintä, mutta tuulta. Päivä on myös sisältänyt runsaasti liikuntaa ja olo on raukea. Ovi on auki ja se avautuu takapihalle. Kuuluu linnun laulua. Jossain kauempana kulkee auto. On kuitenkin hyvin seesteistä ja tuulikin on tyyntynyt. Kyyhkylän ympärillä on peltoja ja järvi. Mikkeliin on noin 6 km matkaa.
Olemme tällä kolmen päivän jaksolla istuneet illalla rantakahvilassa - nyt kun se on kelien puolesta mahdollista. Ensin laiturilla ja siitä siirtyneet illan viiletessä sisätiloihin latoon, mihin Rantakyyhky on rakennettu.
Paikka on kokonaisuutena kyllä näkemisen arvoinen, joten jos kaipaat majoitusta tai muuten vaan ajelet ohi, niin stoppaa ihmeessä. Paikka on aiemmin ollut sotainvalidien kuntoutuspaikkana. Voit lukea Kyyhkylän historiasta ja tutustua siihen lisää TÄÄLTÄ.
Tämä on kyllä ollut mielenkiintoinen ja antoisa kuntoutus. Oppi- ja liikuntatunneilla on ollut paljon hyvää perustietoa, joka on ollut pitkälti tuttua, mutta äärimmäisen hyvä niitä on palautella mieleen. Moni itsestään selvä asia tinkii unohtumaan arjen keskellä vaikka siitä olisi esim kehonhuollollisesti isokin hyöty.
On täällä toki tullut uuttakin tietoa. Ollaan istuttu eri aihepiirien ja eri ammattilaisten luennoilla, mutta ollaan myös liikuttu hyvinkin monipuolisesti. Kaiken ei myöskään tarvitse olla hampaat irvessä työstämistä ja meidän ryhmä onkin ollut hyvin huumorintajuinen ja hikistä urakkaa on keventänyt mukava naurun remahdus aina välillä.
Yhdessä on turistu iltaisin ja ihmiset ovat käyneet tutuiksi. Sinällään ikävää, että kuntoutus loppuu. Tämä on ollut myös sosiaalinen tapahtuma varsinkin minulle, joka teen kotitoimistossa töitä enkä työni puolesta näe juurikaan muita ihmisiä. Osallistujat ovat varsin laajalta alueelta ja ammatikseen hyvinkin erilaista työtä tekeviä.
Tänään päätimme, että pidämme syksyllä yhteisen tapaamisen. Sitä onkin mukava jäädä odottamaan, mutta sitä ennen on vielä huominen. Aamun ensimmäisenä tehtävänä on kävelytesti - miten tilanne on muuttunut tammikuun alku testiin verrattuna?
Laitan pian pitkäkseni . . . ehkä katson suoratoistopalvelusta vielä jakson La Promesaa, joka on koukuttanut minut ihan totaalisesti. Ehkä katson . . . tai sitten nukkumatti vie voiton ennen sitä.
Komentarze